Hardingin mielestä ei ole olemassa, eikä pitäisikään olla erityistä feminististä metodia. Mielestäni sukupuoli ei itsessään olekaan varsinainen metodi mutta sukupuolisten havaintojen tekeminen, sukupuolen olemassaolon tietämys tutkimusta tehtäessä ja sen huomioiminen on erityistä feministiselle tutkimukselle. Mielestäni feministinen tutkimus on juuri monitieteinen ja sukupuolinen tarkastelu voidaan lisätä muiden tieteiden, esimerkiksi sosiologian, tutkimuskysymyksiin.
Feministinen tutkimus ja naistutkimus ylipäätään on saanut paljon krittiikkiä, siitä että se on poliittista tutkimusta. Feminismiä liikkeenä on kritisoitu siitä, että se ei pyrikään tasa-arvoon vaan "akkavaltaan". Tällainen puhe on ainakin yleistä Suomessa. Feministisellä tutkimuksella on mielestäni tarkoituksena parantaa naisten asemaa mutta tasa-arvon hengessä. Feminismin tarkoituksena ei ole kääntää vain valtasuhteita päinvastaisiksi vaan lähinnä muuttaa itse vallan rakenteita. Voisiko valtaa sitten olla alistamatta "toista". Nykyään tutkimuksessa huomioidaan paljon myös mies- ja maskuliinisuus kysymyksiä ja tutkitaan valtaa eri miesryhmien välillä. Käsitys yhdestä "naisesta" tai naisen luonnosta on myös torjuttu kokonaan. Myös naisien ja naisryhmien välillä on vallan rakenteita. Nykyajan tutkimus pohtii nähdäkseni yhä enemmän ja enemmän vähemmistöpoliittisia kysymyksiä, jotka ovat myös poliittisesti latautuneita.
Feministisen tutkimuksen ja tieteen tekemisen nykyongelma on mielestäni sen tietynlainen marginaalisuus verrattuna vaikkapa luonnontieteelliseen tutkimukseen. Naistutkimuksen kysymyksiä ei pohdita peruskoulussa, eikä mielestäni lukiossakaan ole mitään tieteen sukupuolittumiseen viittaavaa opetusta. Yleiset oletukset tieteen objektisuudesta siis jäävät elämään, vaikka ne ovat mieskeskeisiä ja naisen pois sulkevia. Monien naisten lähinnä keskenään käymissä keskusteluissa puhutaan nykyään toki sukupuoleen kasvattamisesta ja äärimmillään mietitään tulisiko vastasyntyneet pukea tytöiksi vai pojiksi mutta mielestäni keskustelua käydään silti suljetuissa yhteisöissä, jolloinka niillä ei ole laajempaa vaikutusta "todellisuudessa".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joo. Minä lisäisin tuohon ekaan kappaleeseen tietämättä mitä tarkoitat sukupuolisilla havainnoilla, että hyvin monelle subjektille, asialle, toimijalle, tavalle toimia ja ajatella on muototunut sukupuolittunut nimiö tai sisältö. Tämä siitä huolimatta, että suomen kielessä ei lähtkohtaisesti ole maskuliinista, feminiinistä tai neutraalia etuliitettä. On olemassa miestapaisia ja naistapaisia toiminta-ja ajattelutapoja. Tarkoititko tätä sukupuolittuneella havainnolla?
VastaaPoistaTämä on mielenkiintoinen kysymys, koska patriarkaatissa käsitykseni mukaan nainen määritellään miehen kautta. Nainen kokee toiseutta suhteessa olemassaoloon; mies on ensin ja siten tulee nainen (useimmiten vaimona tai äitinä). Mieheksi synnytään, mutta naiseksi tullaan (Beauvoir).
Kerran pohdinkin, koska olen syntynyt naiseksi, niin olenkohan minä neutri, koska minä elän ilman vaikiintunutta parisudetta. ;)