Liisi Hardingista

Luettuani Hardingin artikkelin, ei minulla ole vahvistunut käsitys, että pitäisi olla erityinen feministinen metodi. Jos kysymystä tarkastellaan millaisin menetelmin tietoa kerätään, en näe erityisyyttä muihin tieteenaloihin. Kaikilla tieteenaloilla lienee valllalla jonkin tason eettiset säännöt, joiden puitteissa tulisi toimia. Se mitä tutkitaan määrittelee ilmeisen paljon menetelmävalintoja. Näin ollen feministinen tutkimus sinänsä ei määrittäne metodia, vaan mitä tutkitaan ja halutaan saada selville maailmasta. Koirien käyttäytymistä tutkittaessa voi olla tarkkailu ja havainnointimenetelmä parempi kun haastattelu, vaikkakin olen yrittänyt koiria haastatella ja ainakin oma Meirami osaa "hyvin hiljaa" puhua. Tässä tulikin toinen metodeihin liittyvä aspekti, eli tulkinta. Menetelmä, miten saatua dataa tulkitaan, onkin jo eri asia ja siinä feministinen tutkimus on rikastanut tiedemailmaa.

Seuravaksi käsittelen Hardingin s. 22 esitämiä kolmea metodia: kuunteleminen, havainnointi ja historiallinen tutkimus. Näin on sosiaalitietessä. Tässä tulee kuintekin se pointti, mihin feministinen tutkimus antaa oman lisänsä ja erityisesti näitä menetelmiä käyttämään ryhtyessä, kuten minä, täytyy olla laajat tulokulmat tai esiymmärrys siitä mitä tutkii. Mehän kaikki kuulemme, havaitsemme ja ymmärrämme asiat kukin omalla tavallamme. Näinollen jo tiedonkeruuvaiheessa voimme tehdä virheitä sen suhteen, mitä informantti on tarkoittanut sanoa. Väärät tulkinnat tulisi voida minimoida mahdollisimman vähiin. Tässä kohden tulee kysymykseen tarkentaa metodi, metodologia ja epistemologia. Tämä on itseasiassa minun mielenkiintoni kohde tällä kurssilla. Itse ajattelen, että tutkimuksessani epistelmologisena lähtökohtana on nainen omana itsenään, tarkoitan naisen määrittymistä itsessään ei suhteessa toiseen (mieheen). Itsellisten naisten kokemusten tutkiminen kiinnittää tutkimukseni kuitenkin hyvin monenlaisiin ja monen tasoisiin suhteisiin, koska kokemusta ei voi tutkia irrallisena entiteettinä. Yksinelävien henkilöiden määrä kasvaa yhteiskunnassamme ja se on ainut yhteiskunnallinen ryhmä, joka on tällä hetkellä kasvussa. Tämä innostaa minua tutkimuksessani eteenpäin; nythän on lähes kaikki yhteiskunnassamme rakennettu "familistisen ideologian" perustalta. Tässä katsonnassa yksielävien kokemukset elämästä (joita ei kovin paljon ole tutkittu) tässä tilanteessa laajentaa uskoakseni ymmärrystä yksinelävien (yhteiskunnallisesta) toimijuudessa ja toiminnan merkityksestä.