Iidan ajatuksia Ramazanoglun & Hollandin artikkelista

Kokemuksellisen tai henkilökohtaisen ja teoreettisen suhde on mielestäni yksi kiinnostavimmista asioista Ramazanoglun ja Hollandin artikkelissa, joten pohdin ensimmäiseksi sitä.

Ymmärsin Ramazanoglun ja Hollandin artikkelin keskeisimmäksi ajatukseksi sen, että kokemuksilla ja teorioilla on kahdensuuntainen suhde. Kokemukset voivat tarjota uutta tietoa ja auttaa kehittämään teorioita eteenpäin, ja samaan aikaan aiempi teoreettinen tieto aiheesta voi auttaa ihmistä jäsententämään ja ymmärtämään omia kokemuksiaan. Näin ollen teoria voi hyötyä ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista, ja myös ihmiset voivat saada teorioista apua kokemustensa selittämiseen.

Ramazanoglu ja Holland kirjoittavat (382), että feminismin tarjoamien käsitteiden avulla ihmiset voivat nimetä ja haastaa sukupuolten välisiä valtasuhteita. Teoreettinen tieto esimerkiksi sukupuolijärjestelmästä voi auttaa ihmistä ymmärtämään omia kokemuksiaan ja hahmottamaan niitä osana laajempaa kokonaisuutta. Esimerkiksi nainen, joka on kokenut syrjintää työpaikallaan, voi huomata feminististen teorioiden kautta, että hänen kokemuksensa on osa laajempaa valtajärjestelmää. Samaan aikaan ihmisten henkilökohtaiset kokemukset sukupuolihierarkioista ja sukupuolittuneista sosiaalisista suhteista tarjoavat lisää uutta ja arvokasta tietoa feministiselle teoriakentälle.

Ihmisellä voi olla tietoa asiasta, josta hänellä ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta myöhempi henkilökohtainen kokemus voi muuttaa aiemman tiedon ja tuottaa uutta tietoa. Ihminen voi myös kokea jotain, mistä hänellä ei ollut aiempaa tietoa. Kaikille kokemuksille ei löydy edes sanoja, mutta feministiset teoriat tarjoavat sanoja ainakin joidenkin kokemusten ja ilmiöiden selittämiseen.

Tarvitseeko feministinen tutkimus kokemuksia voidakseen kehittyä ja ollakseen uskottavaa? Onko feministinen teoria riippuvainen ihmisten kokemuksista? (382) Monet ovatkin jo aiemmissa tästä artikkelista kirjoitetuissa kommenteissa pohtineet feministisen tutkimuksen ja kokemusten välistä suhdetta ja sitä, miksi kokemukset ovat olleet niin merkittävässä roolissa feministisen teorian kehittymiselle.

Ramazanoglu ja Holland korostavat, että kokemus on aina subjektiivinen, arvojen värittämä tulkinta todellisuudesta. Vaikka yrittäisimme tuottaa perusteltua ja harkittua tietoa, ei ole olemassa ongelmatonta tai puolueetonta totuutta: jaettua, universaalia kokemusta todellisuudesta. (383) Yhtä kokemusta ei voi yleistää kaikkiin. Kokemuksen vakavasti ottaminen tarkoittaa sitä, että arvostamme kokemuksen tarjoamaa tietoa ja hyödynnämme sitä teoreettisessa työssämme, vaikka ymmärrämme, ettei henkilökohtainen kokemus voi koskaan kertoa "aitoa totuutta" maailmasta. (387)

Kirjoittajat kertoivat artikkelissa "tietävästä feministisestä subjektista", mutta se jäi käsitteenä minulle hieman epäselväksi, vaikka osittain ymmärsin sen. Toivoisin, että viimeistään kurssin intensiiviosuudella kerrottaisiin siitä lisää tai tarkennettaisiin, mitä sillä tarkoitetaan.

Kaiken kaikkiaan tämä artikkeli tuntui hivenen vaikealta ymmärtää ja sisäistää. Kuitenkin Ramazanoglu & Holland tarjosivat minulle paljon uutta pohdittavaa. En ole aiemmissa naistutkimuksen opinnoissani miettinyt ja analysoinut kokemusta näin perusteellisesti. Tähän mennessä olen tehnyt vasta yhden isomman (rockdiskurssia käsitelleen) harjoitustyön, enkä siinä pohtinut kokemusta. Aineistonani oli lehtihaastatteluita. Toisaalta olisin voinut pohtia, millaisena kokemuksena rock näyttäytyy analysoimissani jutuissa tai kuinka rockdiskurssia rakennetaan muusikoiden "rock-elämään kuuluvien" kokemusten kautta.