C. Ramazanoglun ja J. Hollandin artikkeli herätti monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä naisten kokemuksista ja kokemusten tutkimuksen mahdollisuuksista. Kokemus rakentuu ennen kaikkea sosiaalisen ja kulttuuristen määritettyjen avulla. Kokemukset rakentuvat osaksi omaa kokemusmaailmaamme, jota ilmaisemme kielen avulla. C. Ramazanoglu ja J. Holland kuvailevat kielen merkitystä tunnistaessa erilaisia kokemuksia. Kielen kautta pystymme tunnistamaan kokemuksiemme normaaliuden ja nimeämään niitä, ja purkamaan valtajärjestelmiä. Kielen, sanojen merkityksen oikeastaan huomaa todella vasta silloin kun merkittävät, tapahtumia määrittävät sanat uupuvat. Kunniaväkivalta on ilmiönä todella moninainen. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa sosiaalityöntekijät ovat huomanneet merkittävän ongelman, joistakin kielistä puuttuvat lähisuhdeväkivaltaa kuvaavat sanat. He kokivat ongelmalliseksi saada selville väkivallan luonnetta, jos autettava ei ymmärtänyt mitä henkinen tai fyysinen väkivalta tarkoittaa. Jos nainen ei kykene nimeämään ja tunnistamaan väkivaltaa, on erittäin hankalaa saada apua pahaan oloon. Sanojen uupuminen on äärimmäinen sorron/väkivallan muoto, mikä antaa väkivallalle sosiaalisen hyväksynnän.
Ramazanoglu ja J Holland (p. 389) puhuvat subjektin "kuolemasta", tällä he tarkoittavat ettei ole mitään yleistettävissä olevaa feminististä subjektia, jonka kokemukset voitaisiin yleistää. Tietävä subjekti voisi käsittääkseni olla ennen kaikkea oman kokemuksen erityisyyden tunnistava naissubjekti, joka ymmärtäisi kokemuksen konteksti sidonnaisuuden, eikä näin ollen kieltäisi muunlaisten kokemuksellisten subjektien olemassa oloa.
Hardining mielestä erityisen feministisen metodologian kehittelyllä on omat ongelmansa. Eräs merkittävä syy pysyä tunnetuissa metodeissa on feministisen tutkimuksen hyväksyttäväksi tekeminen, käyttämällä tunnettuja tutkimusmetodeja, pystytään helpommin osoittamaan tutkimuksen paikkaansa pitävyys ja vahvistaa feministisen tutkimuksen asemaa sosiaalitieteenä.(p.24) Feministiselle tutkimukselle on kuitenkin piirteitä, joita ei ole löydettävissä muista tieteenaloista. Feministiselle tutkimukselle on tyypillistä pohtia mm. tutkijan paikantumista ja omaa suhdetta tutkittavaan. Hardining mukaan erityisen feministisen metodologian kehittäminen ei ole tarpeellista, sillä laaja monitieteellinen tutkimus ja erilaiset tutkimusmenetelmät ovat feministisentutkimuksen rikkaus ja vahvuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.