tiistai 24. maaliskuuta 2009

Iida pohtii Hardingia


- Hardingin keskeinen väite on, että ei ole olemassa erityistä feminististä metodia. Onko se hyvä vai huono asia feministisen tutkimuksen kannalta. Miksi?


Monet perinteiset tutkijat ajattelevat metodologisten ja epistemologisten kysymysten kulminoituvan tietyn luotettavimman, objektiivisimman tai parhaimman metodin valintaan (28). Harding toteaa, että feministinen tutkimus on vahvalla ja itsenäisellä pohjalla, vaikka varsinaista "feminististä metodia" ei ole olemassa. Tietyn feministisen metodin puuttuminen on oikeastaan hyvä ja vapauttava asia feministisen tutkimuksen kannalta. Feministinen tutkimus on monitieteistä, joten on tärkeää, että jokainen tutkija voi valita lukuisista metodeista parhaiten omaan tutkimukseensa sopivan. On hyvä, ettei feminististä tutkimusta tehdä tietyn metodin asettamien rajoitusten ehdoilla. Feministiset tutkijat ovat huomanneet, ettei tietyn metodin käyttö takaa tutkimuksen objektiivisuutta tai luotettavuutta.


- Mitä Harding tarkoittaa sanoessaan, että feministisessä tutkimuksessa on kyse yhtä aikaa sekä enemmästä että vähemmästä kuin vain uusista tutkimusmetodeista (s. 24)? Mitä hän ajattelee perinteisten tutkimusmenetelmien käytöstä feministisessä tutkimuksessa?

Feministisen tutkimuksen aineistonkeruutavoissa ei välttämättä ole näkyvillä feministisiä piirteitä, mutta tuttuja metodeja voi hyödyntää feministisen tutkimuksen tarpeisiin. Feministinen tutkimus eroaa perinteisestä tutkimuksesta, vaikka sitä tehtäessä käytettäisiin perinteisiä tutkimusmenetelmiä. Harding huomauttaa, että feministinen tutkimus on tuonut mukanaan monia uusia metodologisia ja epistemologisia kysymyksiä sekä muita teorioita. (24) Vaikka feministinen tutkimus ei ole tuonut mukanaan uutta tiettyä metodia, on se tuonut tieteeseen paljon muuta arvokasta. Feministiset tutkijat lähestyvät ilmiöitä ja tutkimuskohdetta uudenlaisesta, entistä kriittisemmästä näkökulmasta, jolloin myös tutkimustuloksia tulkitaan feministisellä tavalla. Lopputuloksena on, että tutut, luonnollisina ja itsestäänselvinä pidetyt asiat voidaan nähdä eri tavalla kuin aiemmin. Feministinen tutkimus on nostanut esille myös uusia tutkimuskohteita, kuten Hardingin mainitsemat naisten henkilökohtaiset kokemukset.

Feminististä tutkimusta voi tehdä monia eri menetelmiä käyttäen, mutta yhteistä kaikelle feministiselle tutkimukselle on sitoutuminen feministisiin teorioihin ja feministiseen käsitykseen tiedosta. Kuten Harding tiivistää (32): feministinen tutkimus kohdistaa kriittisen katseen sukupuoleen, näkee naisten kokemukset arvokkaina tutkimuskohteina ja kiinnittää huomiota tutkijan omaan sijoittumiseen. Feministisissä tutkimuksissa myös nainen voi olla tietäjä ja naisen tieto on yhtä arvokasta kuin miehen.

2 kommenttia:

  1. Jep, hyvä! Kurssilla mietitään sitten lisää sitä, mitä feministinen tutkimus on (ja miten se eroaa esimerkiksi sukupuolisensitiivisestä tutkimuksesta).

    VastaaPoista
  2. Kysymys siitä onko olemassa feminististä metodia on kiinnostava ja toivoisin siitä käytävän lisää keskustelu, niin täällä blogissa kuin luennoillakin.

    Kärjistetysti voisi sanoa, että feministisen metodin saa aikaan sekoittamalla naisiin kohdistuvan teorian ja tutkimuksen sekä naisten arvokkaat kokemukset vanhoihin metodeihin, ja ravistamalla. Itse ainakin haluaisin tehdä feminististä tutkimusta juuri näin, lisäämällä sukupuolen jo aikaisemmin hyväksi havaittuihin metodeihin, ettei pyörää tarvitsisi aivan alusta keksiä. Kaikissa tilanteissa ei tietenkään aina onnistu, mutta itselläni tähän mennessä toiminut hyvin.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.