Hollandin ja Ramazanoglun artikkelin pohdinnat siitä mitä kokemus todella on olivat erittäin kiinnostavia ja toivat useita uusiakin näkökulmia. Toisaalta ainakin sosiaalinen konteksti ja ruumiillisuus kokemuksessa ovat mielestäni nykyisin jo aktiivisesti keskustelussa, toisin kuin tunne- tai arvo/etiikkataso.
Siihen, kuinka teoria ja henkilökohtainen kokemus kohtaavat ja millainen suhde niillä on keskenään artikkeli vastaa mielestäni melko selkeästi. Teorioiden termistöllä ja käsitteillä nimeämme kokemuksen ja se muuttuu merkitykseksi, tiedoksi. Hyvä esimerkki tekstissä oli väkivaltaisen miehen vaimon hakkaamisen nimeäminen perheväkivallaksi naisen taholta. Uudelleennimeäminen/käsitteellistäminen ei muuta väkivallan olemassaoloa, mutta muuttaa sitä kuinka nainen itse asiaan suhtautuu ja näin myös mahdollistuu emansipaatio.
Kuitenkin se, että asioille ja kokemuksille annetaan teorian puitteissa nimiä ja niitä lähestytään käsittein, on ongelmallista. Emme voi tietää toisten kokemuksista ilman että jakaisimme jonkinlaisen yhteisen ymmärryksen kommunikaatioista, joka voi olla esimerkiksi kieli. Yhtä tärkeää on mielestäni päästä yhteiseen ymmärrykseen siitä mitä käsitteillä tarkoitetaan, jotta kokemuksen jakaminen olisi mahdollista. Tätä olen pohtinut itse paljon yliopisto-opintojeni aikana. Teoriat ovat täynnä käsitteitä, joiden ymmärrystä me kaikki emme jaa samoin. Naistutkimuksen opiskelijoille suurin osa feministisen teorian käsitteistöstä on tuttua ja yhdessä jaamme niistä tai suurimmasta osasta jonkinlaisen käsityksen. Kuitenkin myös feminististen teorioiden piirissä on käsitteitä, jotka voi ymmärtää ja tulkita omista lähtökohdistaan käsin. Yksi tällainen, ei varmastikaan helpoin tai yksinkertaisin käsite on feminismi ja ymmärrys siitä. Mielestäni tähänkin liittyy kokemus ja se, kuinka kukin ymmärtää kyseisen käsitteen omien kokemustensa pohjalta.
Teorian, kielen, viestin, merkityksen ja kommunikaation suhde kokemuksiin on yksi haastavimpia kysymyksiä pohdittaessa (naisen) kokemuksen politiikkaa. Erinomainen artikkeli, joskaan ei missään nimessä yksinkertainen tai helppo, mutta eipä ole käsiteltävä aihekaan. Itselleni kokemuksen pohtiminen tulee gradussani tarpeeseen ainakin omaa tutkijapositiota ja itsereflektiota pohtiessa. Tässä yhteydessä Hardingin artikkelin ajatukset yhdistyvät tähän kokemuksen pohdintaan. Harding puhuu artikkelinsa lopuksi siitä, kuinka feministinen tutkija tekee feminististä tutkimusta ja kuinka tutkijapositio ja asettuminen on (kolmas) tärkeä strategia feministisessä tutkimuksessa.
Niinpä niin! Kokemus ei tosiaan ole mikään ihan yksinkertainen juttu, ei käsitteenä eikä välitettävänä tai kommunikoitavana asiana! Hyvää pohdintaa :)
VastaaPoista