Aino Hardingista

Laitan ajatukseni jo nyt tänne, sillä en ehdi enää loppuviikosta kovin aktiivisesti osallistua.

Hardingin mukaan feminismiin liittyy poliittisuus ja moraali (s.32). Feministisessä tutkimuksessa otetaan huomioon sukupuoli, arvostetaan naisten kokemuksia ja pohditaan omaa tutkijapositiota sukupuolisensitiivisesti. Tähän kaikkeen kuitenkin liittyy myös feministisen tutkimuksen kohtaamia ongelmia sen poliittisuuden parissa.

Feminististä tutkimusta on pitkälti ohjannut poliittiset naisliikkeet, mikä väistämättä johtaa kysymykseen siitä ovatko tutkimustulokset empiirisesti oikeita ja laadukkaita. Poliittisia päämääriä (tässä tapauksessa mm. tasa-arvopyrkimykset) tavoitteleva tutkimus saa mielestäni aiheestakin kritiikkiä osakseen. Onhan kyseenalaistettava miksi kyseisiin tuloksiin on päästy ja halutaanko tuloksia käyttää laajemmin hyväksi. Feministisen tutkimuksen tulee mielestäni olla osoittamassa ja nostamassa esiin mm. valtarakenteita ja sukupuolten erilaista asemaa, jolla on myös merkitystä laajemmin yhteiskunnassa. Poliittiset päämäärät ovat ja tulee olla olemassa, jonka vuoksi tutkijan itsereflektointi on erityisen tärkeää.

Se, että jo tutkimuksen alusta alkaen tiedostaa (ja myös sanoo/kirjoittaa sen vastaanottajalle auki!) oman tutkijapositionsa ja kentälle asettumisensa, omat kokemukset, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin tai tulkintoihin ym. mahdollistaa feministisen tutkimuksen moraalisen oikeutuksen.